Useat kokeneemmat sennuryhmät ovat harjoitelleet nyt kevätkauden alussa laukanvaihtoja ja tällä kertaa oli sitten myös minun lauantairyhmäni vuoro. Sain alleni Walterin, jolla olin harjoitellut muutama tunti aikaisemmin vastalaukkoja. Silloin se vaihtoi laukan oikein kauniisti melkein joka kerta kaarrosta tehdessä, vaikkei siis tietenkään olisi pitänyt. Nyt odotin jännityksellä vaihtaisiko se yhtä kauniisti silloin, kun liike pitäisi tehdä pyynnöstä. Olen mennyt Walterilla paljon ja pidän siitä aivan mielettömästi. Se on järkälemäisen iso ja haluaisi mielellään mennä hieman etupainoisesti ja raskaasti löntystäen. Silti se osaa olla höyhenen kevyt ja on melko herkkäsieluinen herra. Ratsastuskouluun se sopii hyvin, sillä se osaa tosi hienosti luistaa tehtävistä ja tehdä ne vähän puolivillaisesti jos siltä ei pyydä riittävästi. Noh, Walter siis oli jo edellisellä tunnilla joten ehdin katselemaan sen menoa tovin ennen omaa tuntiani. Siellä se mennä taapersi omaan mainioon tapaansa, tehden asiat vähän hitaasti, kunhan nyt joutessaan kerkesi reagoimaan ratsastajan pyytämiin apuihin. Ajattelin heti, että ensimmäinen tehtävä selkään päästyäni olisi tehdä selväksi että “nyt määräänkin minä”. Muuten en ikinä saisi sitä avuille ja siihen kuntoon että voisimme tehdä laukanvaihtoja jossain kohti vielä tunnin tai edes saman päivän aikana…

Nousin Walterin selkään ja lyhensin jalustimia edellisen ihanan pitkät jalat omistavan ratsastajan jälkeen. Lähdimme kävelemään pitkin ohjin ja Walter seilasi omia menojaan. Annoin sille pohjetta ja mitään reaktiota ei tapahtunut. Pieni topakka napautus raipalla ja kaveri heräsi kuin herätyskellon pärähtäessä soimaan: “juu juu, mennään, mennään, vähän vaan testasin, heh heh”. Siitä olisi hyvä aloittaa, hevonen oli hereillä. Alkuverryttelyssä tavoitteeni oli saada Walter eteenpäinpyrkiväksi ja hyvään ryhtiin. Halusin saada sen pois sieltä etupainoisesta peräänannosta ja enemmän niskaa ylös, kantaen paremmin oma kroppansa. Siihen tarvittiin pohjetta, puolipidätteitä ja vakaa ulko-ohjan tuki, mutta niin vain Walter nousi hienoon ryhtiin ja pyrki kivasti eteenpäin. Teimme heti alkuverkassa laukankokoamisharjoitusta siten, että pienensimme laukassa pääty-ympyrän 10 metrin voltiksi. Laukkasimme siinä tovin siirtäen välillä hevoset raviin ja nostaen uuden laukan samaisella 10 metrin voltilla. Voin sanoa, että vaikka Walter teki tehtävää hienosti, siihen tarvittiin melkoisesti hikeä, pohkeita ja puolipidätteitä omalta osaltani. Olin kuitenkin ihan taivaissa välikäyntiin siirryttäessä. Olin saanut Walterin hienosti kuulolle ja tekemään töitä yhdessä kanssani.

Varsinaisessa laukanvaihtoharjoituksessa teimme perinteistä kuviota eli pääty-ympyrältä diagonaalille, keskihalkaisijalla vaihto ja pääty-ympyrälle toiseen päätyyn. Sinänsähän tehtävä ei kuulosta vaikealta, mutta kun tässä ei harjoitella niitä vaihtoja joita tehdään estehyppelyiden välissä jalkaa heilauttamalla, vaan kootusta laukasta tehtyjä kouluratsastuslaukanvaihtoja niin homma ei olekaan aivan niin yksinkertaista. Tehtävän aikana pitäisi samanaikaisesti keskittyä seuraaviin; kokoamisaste ja eteenpäinpyrkimys, asetus, suoruus, laukan tahti, istunnan paino, jalkojen asento ja lopulta apujen käyttö laukan tahdissa 1.puolipidäte 2. pohkeen siirto 3. vaihto. Joo, just, näinhän se menee. NOT! Todellisuudessahan siis päässäni liikkui seuraavaa: “Laukkaan nyt tässä, joo, ei rullaa ihan tarpeeksi. Vähän autan raipalla jos uskallan. No uskalsin. Himmeä pukki eikä perhana edelleenkään mene eteenpäin. Runttaan pohkeen ulkokylkeen, vähän tokeni. Kai tää laukka nyt on tarpeeksi hyvä? Okei, tehtävään sitten. Kulman ratsastus, apua, menin sekaisin siinä tahdissa. Olinko mä äsken kolmosessa vai kakkosessa? Voi ei, mä menin sekaisin! Apua! Nyt vaan se apu sitten ja sormet ristiin että menee about kohdalleen.” Lopputulos oli, että sain ratsastettua Walterilla useamman epäpuhtaan vaihdon, kaksi puhdasta joista toinen, pyytämättä ja täytenä yllätyksenä, muuttui sarjavaihdoksi. Kaikesta siitä huolimatta, että vaihtoja tuli kaikenlaisia, olin todella tyytyväinen Walteriin ja yhteiseen tekemiseemme. Edelliskerran Forella-kokemuksen jälkeen tämä palautti taas uskoni ratsastukseen. Näitä molempia kokemuksia tarvitaan pitämään motivaatio korkealla ja sitä riittää tällä hetkellä vaikka muille jakaa!

Tagit: Walter

Tämä artikkeli kirjoitettiin Maanantaina, Helmikuun 13. 2012 klo 14:53 luokkaan Katin blogi. Voit seurata artikkelin kommentteja RSS 2.0 virran avulla. Voit jättää kommentin, tai viitata artikkeliin omilta sivuiltasi.