Petran blogi: Fiilistellen Marellen kanssa! Jee!
Hihii! Vihdoinkin! Mun vuoro Marellen kanssa, kuin siistii! Niin siistii ettei sanat riitä kuvailemaan. Onnellisemmaksi asian tekee vain se et kaikkien muidenkin hepat oli vaihtunut. No Merja oli ainoana sama heppa ku aikasemmin, eli Lukas, jos multa kysytään, ei varmaan kysytä, mutta kerron kuitenkin, eilen oli mun mielestä Merjan ja Lukaksen paras kerta. Se oli hienoa menoa, Merja sai Lukakseen sopivasti vauhtia ja lopuks ku vedettiin kolmen askeleen väli puomilta okserille, ni se ei ollut Lukakselle enää yhtään liian pitkä ja se ei lähtenyt okserille kaukaa. Lukas liihotteli esteiden yli hienosti ja meni isoa laukkaa eteen. Hyvä Merja ja Lukas. Mutta siis, koska muillakin oli hepat vaihtunut, niin mä tietenkin piristyin heti, et tarkottaako tää sitä, et saan jatkaa Marellen kanssa nyt jatkossakin. Et vaihettaisko mulle Marelle ja Katariinalle joku muu? Todellakin toivon niin. Nyt olis jo mun vuoro. Muttakun Maijulta lopuks kysyin et saanko jatkaa Marellen kanssa, ni Maiju sano hyvin tiukasti, että katsotaan… No toivottavasti se katsotaan menee niin et se katsoo parhaakseen laittaa mulle Marellen jatkossakin. No ens viikolla en pääse tunnille ja Maijukin on ypäjällä, joten palataan asiaan parin viikon päästä… Erica menee Ibi-Loovensa kanssa mun tilalla ens viikolla.
Arvatkaas kuka oli meidän estetunnilla? Ibi-Looove ja Erica. Hihii! Onnea Ericalle ja Ibille kavioliitosta. Erica oli Katariinan tilalla ja Ibi sai just uuden estesatulan kokeiltavaks ja sillä oli hieno blingbling huopa, blingbling suitset, hieno muhkea lampaankarva siellä satulan alla. Niin ja hieno satula tietenkin. Se oli niin hienona siellä tunnilla että huhhoi, näytti Ibi-Loove uudesti syntyneeltä. Hyvinhän niillä menikin. Olen tässä pikkuisessa päässäni miettinyt sellasta, et Ibistä mahtaa tulla alkuun aika villi. Siis kun Labukka tuli Wiknerille ja sen työmäärä väheni ni voi jestas se olli villi ja se oli kuitenkin viisas Labukka joka on aina viisas. Niin Ibi on varmaan tosi villi alkuun, kaikella rakkaudella Ibille, mut se vaan ei oo yhtä viisas ku Labilii, hihii, voi olla et oon jotenkin puolueellinen sanomaan, mutta uskon Ibin villiintyvän pikkuisen tai paljonkin. Todellakin kaikella rakkaudella, sillä olen aina tykännyt Ibistä tosi paljon, menin sillä kerran yhden laukanvaihtotunninkin, vaikka oisin saanut mennä sen tunnin omalla muhkullani, se oli siis viime kesän vika tunti ja Labukka oli jo mun ikkarioma hihii, mutta sitten fiilistelin ja halusin mennä viel kerran Ibin kanssa ja meil oli hauskaa. No enivei odotan mielenkiinnolla et saan kuulla Ericalta Ibin villeistä hetkistä. Pitää houkutella Ericakin blogikirjottajaks, jotta saadaan kuulla Ibin villeistä uusista kuvioista ja muuveista. Labukalla ainakin tuli paljon uusia muuveja esiin. Eilen Ibi hengaili koko illan kurkkimalla käytävälle, se näytti jo karsinassa pirteemmältä kun ennen. Jee!
Mutta sitten asiaan, Marellen kyytiin kun hyppäsin, ni tuntu niin tutulta, niin oikealta, niin hyvältä. Marelle aah, ihana, viisas, kaunis Marelle, ihan ku ois kotiin palannut. Tai oikeestaan, Labiliin kyydissä on ku kotona, hyvässä, ihanassa turvallisessa, lämpimässä kotona. Marellen kanssa on ku menis ystävien mökille, hyvien ystävien ihanalle kesämökille, joka on ihanan järven rannalla, siellä voi tapahtua kaikkee jännää ja vierailun jälkeen on ihan puhki, poikki, kun on ollut hauskaa. Sitten on ihana palata kotiin vaikka aina on ihana lähteä sinne mökille kylään, niin mikään ei voita sitä kun palaa kotiin. Olipas se osuva vertauskuva, mutta niin totta.
Alkuun annoin hymyileväiselle Ericalle Marellen pidettäväks ja rakennettiin esteitä. Tuli pieni innarisarja lyhyelle sivulle, pieni ristikko lävistäjälle ja toiselle pitkälle sivulle tuli puomi, kolme askelta ja okseri. Alkuun me verkattiin niil innareil, laukas innarille, raviin ja ristikolle sit innarit takas toiseen suuntaan laukassa. Ihan aluks vedettiin vaan sitä innarii molemmist suunnist ihan verkaks vaan mut siisteintä oli vetää se ravilähestyminen sinne ristikolle, sit Marelle lähti täysiiii! Ja mua nauratti, se oli niin hauskaa. Marelle oli tosi upea se tuli takas tosi hyvin, jos vaan muistin pyytää sitä odottaa sen ryntäilyn jälkeen. Super Marelle. Sit siihen lisättiin se puomi kolme askelta okseri linja. Lopuks vedettiin pelkästään sitä linjaa sinne okserille. Se oli aivan sairaan hauskaa. Se okseri oli ainakin 90 cm lopuks. Jee, olen niin iloinen olen päässyt Marelle-okserikammosta eroon. Se on kuulkaas juhlan paikka. Sinne me vaan mentiin okseria lähestyttiin eikä kumpikaan epäröinyt yhtään mitään se oli sairaan siistii. Ja joo tuli se takapuolijutska mist oon kertonu, ku Marellen kanssa tuntee takapuoleen et vou nyt se lähtee ja menee ja se on niin siistii kerrassaan.
Ekal kerral Marelle tuli niin hyvin takas odottaa siinä puomilla, et aattelin et o-ou nyt tää väli jää lyhyeks ja ridasin kunnol laukkaa eteen, se oli suuri virhe, koska Marelle menee eteen ihan muutenkin et sit jos viel pyytää lisää eteen, ni sit mennään aika täysii. No onneks ne kolme askelta mahtu kuitenkin ja se este oli onneks ekal kiekal pysty ja pieni sellainen. No tokal kiekal hokasin, et mun on pakko odottaa sin välissä, se meni ihan jees, mutta juureen kuitenkin sinne okserille. Must tuntuu et vaan fiilistelin sitä vauhtia ja Marellen innokkuutta, et en tarpeeks ottanut sitä takas siinä välissä, jotta sille jäis enemmän tilaa hyppää se okseri ja sen ei tarttis menä ihan juureen.
Maiju sanoikin mulle et laukkaa kunnolla ennen puomia, mut odota puomin jälkeen, vaikuta siihen. Vikal kiekal tein just niinku Maiju sano fiilisteltiin ennen linjaa, linjalla otin sen takasin ja vau, sille jäi tilaa hyppää se okseri. Mutta sitä Marellea ja Petraa ei ollut missään jotka ei lähde hyppää 90 cm okseria aivan juuresta oli paikalla vaan ne tyypit joille oli ihan sama mistä kohtaa se hyppy tulee, mut hyppyyn mennään. Ja me mentiin yhdessä, kannettiin vastuumme siitä juureen lähestymisestä ja hypättiin. Vika kiekka oli niin makee, koska ridasin siel välissä. Maiju sanoi, et nyt sä autoit sitä, nyt sä teit sille tilaa. Maiju osaa selittää ton niin hyvin. Et vaikka ois ihana vaan fiilistellä ja vetää täysii, ni pitää auttaa heppaa jotta se pärjää siel välissä. Sit tosiaan lopuks ku kysyin et saanko jatkaa Marellen kanssa, ni Maiju anto vähän palautetta just tosta et mun pitäs vaikuttaa siihen heppaan. Et toivottavasti saan jatkaa vaikka en ollukaan yhtä hyvä ku Katariina Marellen kanssa, tähän voi vaan todeta, et tarvitsen lisää oppia, aina vaan lisää opetusta ja toistoa, ehkä joskus se menee paremmin. Mut nyt pliis, pliis, pliis, mun vuoro jatkaa Marellen kanssa!