Hihhei! Viikonloppu on ohi ja taas on arjen aika. Viime viikonloppu meni hujahduksessa ja tarvitsisin toisen viikonlopun siihen perään sulatellakseni kaikkea ihanaa tapahtunutta. Mutta ei auta arki kutsuu. Onneksi tänään on maanantai joka on perinteisesti viikon paras päivä ja Katariinahan ei ole tulossa tänään hyppäämään, joten toivottavasti seuraava kirjoitukseni kertoo siitä, miten oli mun vuoro vetää Marellen kanssa! Mutta sitä odotellessa mennään hetkeksi viikonlopun tunnelmiin. Viikonloppuna Labukka avasi kisakauden, oikein kunnolla, sillä lauantaina oltiin estekisoissa Laakspohjalla ja sunnuntaina oli skolee ja kotikisat Wiknerillä.

Aloitetaan alusta, eli lauantaista ja estekisoista. Alunperin olimme ilmottautuneet Keravalle 80 cm ja 90 cm luokkiin. Kyseiset kisat peruttiin ja päästiin jälki-ilmottautumaan perjantaina Laakspohjalle. Ilmottauduttiin sitten kuitenkin vaan 80 cm, mikä oli varmaan ihan hyvä päätös näin kisakauden alkuun. Matalalta on helpompi alottaa. Tavotteenahan meillä on kesällä hypätä metriä, joten nyt edetään niin et seuraaviin kisoihin 80 ja 90 ja pikkuhiljaa toi 80 saa jäädä pois ja tilalle tulee metri. Mutta alkukaudesta ei kannata hätäillä kyl me viel ehitään.

Lähettiin kisoihin, meidän tutun kisakumppanin Pia ponin ja sen omistajan Ninan kanssa. Yleensä me kisataan yhdessä. Mennään samoi luokkii esteitä ja skolee. Piakin oli ilmottautunut 80 cm. Aamulla pakattiin hepat traikkuun letitettyinä ja putsattuina ja siisteinä kauniina tammoina. Kisapaikalla sitten kun otettiin hepat autosta, niin Labukan häntä oli hmmmm, miten sen sanoisi, mielenkiintoinen. Eli sillä on traikussa niin vähän tilaa et se ei mahdu kakkimaan kunnolla. Takapuomi on pepussa kiinni ja etupuomi on ryntäissä kiinni, sitten kun se kakkaa, niin sen häntä muodostaa sellasen pussin, mihin se kakka jää kiinni ja sitten se häntä on täynnä kakkaa. Sitten se kakka jäätyi häntään kiinni ja mä en saanut sitä mitenkään kisapaikalla putsattua, nice, very nice. Labukka kulkee ihan tosi nätisti traikussa ja sitä ei ahtaat paikat pelota, tai haittaa se asettelee itsensä sinne traikun puolikkaaseen ja on ihan et noniin, mennään, mä olen valmiina! Se selkeesti nauttii kisapaikoilla hengailusta, ja se ei välitä ahtaasta matkustamisesta, miten huippua, koska mä en tiedä miten sen sais kisapaikoille jos se ois normaali hevonen jolla pitäs olla enemmän tilaa traikussa, sille pitäs tilata joku oma traikku, joka on tarkotettu norsuille tai jotain. Mut onneks se on maailman viisain ja sopeutuvaisin hevonen.

Me startattiin molemmat aika luokan alussa, ku oltiin jälkkäreitä, ni mentiin heti ponien jälkeen. Niin siis Pia poni on poni, mutta se vetää heppojen väleillä, kun sil on niin iso laukka. Kerran ku me treenattiin Piuden kanssa, ni me otettiin viiden askeleen väliin Labukan kanssa kuus tai seittemän askelta ja Piude veti sen neljällä. Me voitas mennä kisoihin niin et Labukka ilmotettas ponina ja Piude heppana. Hahaa kuinka huvittavaa se oiskaan. Labukka oli verkassa tosi pinkee ja se vaan halus vetää täysii as usual, otettiin muutama hyppy ja meni ihan hyvin. Kerran toin sen tosi lähelle estettä, mut sekin oli mun mielestä parempi ku se kaukaa tuuppaaminen. Joten hyvillä mielin radalle ja ei ku menoks. Se oli ihana Johku Mikkolan tekemä rata. Johku pitää Peikkilässäkin tunteja ja tekee kaikki esteradat ja sil on ihanat radat. Me oltiin kävelty se rata etukäteen, siel kaikenlaisia esteitä en nyt selitä niitä kaikkia, mut kaks kohtaa selitän tähän. Eli oli yks kolmen tai neljän askeleen väli. Eli me saatiin siihen molemmat, minä ja Nina et 14 metrii, mikä ois Locrille hyvä kolmella, mut Labukalle tulee tohon helposti neljä ku esteet on niin pienii. Sit oli kahen askeleen sarja 10 metrillä, se oli vasta uusinnassa.

No me mentiin puhtaasti perusrata ja kaukaa lähdettiin vaan kerran, mut se oli taktinen, eli se 4 ja 5 esteen väli oli se kolmen tai neljän askeleen väli, ni ratsastin siihen kunnolla eteen ja tavottelin kolmee askelta, kolme askelta tuli mut Labukka lähti kaukaa sitten siihen hyppyyn ja ei se mitään, koska se olin suunnitellut sen kolmella jne. Muuten ne lähestymiset perusradalla oli ihan ok. Mut sit uusintaan ja mikä oli ihan tosi hassun hauskaa oli se, et se uusinta päätty tismalleen samoihin kiekuroihin, ku oltiin Labukan kanssa torstaina harjoteltu. Hihii! Joten me oltiin valmiina ysiltä käännyttiin tiukasti kahen askeleen sarjalle, ridasin melkein kuvaajan ja ratahenkilön päälle ku käänsin niin tiukasti, sitten mä tajusin et laukka on nyt niin lyhyt et Labilii vetäsee ihan varmana ton kahen askeleen välin kolmella ja niin me tehtiin siihen kolme askelta. Hihii, miten hassua. Se tuli sen ihan hyvin kolmella ja mä aattelin mielessäni Labukalle, et ota vaikka seittemän askelta, saat ottaa niin monta kun haluat koska olet niin pro. No sarjan jälkeen alko mutkittelu tiukasti yhelletoista, sitten tiukkakurva kahelletoista ja tiukista tiukin kurva kolmelletoista. O-ou, se kolmetoista olikin okseri ja olin kääntänyt niin tiukasti et en tiennyt miten hemmetissä me päästään siit enää yli. Jos se ois ollu pysty ni se ois ollu jotenkin mahdollista. No sitten mä vaan jätin Labukan yksin ja olin ihan et mä en tiedä mitä tässä tapahtuu, et hoida tää homma jotenkin. Labukka tsuumas ja teki ison hypyn, mä lensin kaulalle röhnöttää, mut Labukka teki samalla voittoajan ja puhtaan radan. Me voitettiin! Piudellakin meni hyvin ja ne sai 0-0 tuloksen, Jei kaikenkaikkiaan hyvä kisapäivä.

Hihii! Johkua nauratti kun se kuulutti meidät ulos, varmaan se nauro ku me vaan pyörittiin siel ku joku poniratsukko vaik heppa on iso ku mikä. Labilii on niin pro, se on niin paras, se on niin skarppina, se on et käännä vaan ni mä hoidan, se tietää et tiukkojen kurvien jälkeen tulee nopsaa esteitä ja se on valmiina. Nina sano mulle, et: “Petra, joku päivä sun heppa tiputtaa sen esteen, se ei vaan voi olla aina noin skarppina” Hihii, toistaseks se on ollu niin skarppina et se on voittanu kaikki meidän aikaratsastusluokat ja tehnyt vaan puhtaita ratoja. Viisas upea hevonen ansaitsi voittonsa kyllä taas. Se seiso palkintojen jaossa tyytyväisenä ja kerjäs multa kokoajan sokerii. Siitä on muutama kuvakin kun Labukan pää on ihan kääntynyt, joku vois luulla et se kattoo jotain mitä tapahtuu jossain, mut ei, se kerjää sokerii se kääntää pään ja on ihan et “mamma nyt sokerii mä oon taas ekana täällä palkintojen jaossa”. Katoin muuten jälkeenpäin tuloksia, Labukalla oli koko päivän paras aika, eli kaikissa luokissa 60-110 oli sama rata ja kaikissa luokissa muut oli hitaampii ku me! Hyvä Labilii!

Sitten rauhallisempiin tunnelmiin, nimittäin skoleen. Eli sunnuntaina oli Wiknerin omat kisat ja menin Labiliinillä meidän ekan helpon A:n tai sillain ekan helpon A:n et se arvosteltiin kanssa. Sitten menin myös Locrilla A:n, olen joskus kirjottanut esteheppa Locsusta, eli sen kanssa vedettiin myös A. Locsun omistaja Tanja meni Labukalla A:n. Hihii. Me oltiin niin hassuja kun vaihdettiin heppoja. Tanja vetäs Locsulla B:n. Tää koko hassun hauska juttu lähti siitä, ku Tanja sano et se haluis mennä Locsul A:han ja mä sanoin, et no mee! Tanja sano et se ei oo viel vetäny A:ta et se haluis mennä jollain konkarilla ekaks ahan. No sit mä sanoin et mee Labukalla, et se on konkari, vaik sen kans ei oo mitään Ata vedetty, sit Tanja oli ihan et no mee sä sit mun hepalla A:han. Näin tehtiin siis. Wiknerillä ei voi osallistua samalla hepalla kahteen luokkaan. Joten musta oli tosi jees et Labukka meni kaks kertaa sinne radalle koska se on aina siel skoleradal kytännyt sitä tuomaripäätyy niin sille oli ihan oikein mennä sinne radalle kaks kertaa. Eilen se ei muuten kytänny sitä tuomaripäätyy lainkaan. Alku ja lopputervehdyksissä ehkä vähän. Mut kaikenkaikkiaan toi meidän heppavaihtojutska oli niin hauska juttu.

Mutta jäin miettii et miks skoleratsastajat on niin tylsii et skolekisoihin pitää laittaa valkonen huopa? Tuolla on niin ihania värejä, ni sit valkonen huopa, ihan tylsää. Oisin halunnu laittaa lilan huovan, sellasen päheen violetin huovan. Mut ei ku valkonen huopa, tylsää, booooring, skoleratsastajat on ihan boooring… No ei kai kunhan kiusottelen. No Labukalla ja Locsulla oli siis valkoset huovat ja Labukan kanssa menin kangilla, koska olen nyt harjotellut sen kanssa paljon kangilla, tai siis aina ku mennään skolee sen kanssa ni pistän kanget, ni halusin harjotella sitten radallakin kangilla.

Rata oli ihan jees, mut sössin muutaman kerran ja meille tuli paljon rikkeitä. Mut toinen vastalaukkakiemura meni tosi hyvin, toisessa se vaihto, mut mun tie oli huono, se johtu siitä. Eli siin oli kolmikaarinen laukassa ja se keskimmäinen kaari oli siis vastalaukkaa. Labukka vaihtaa tosi helposti, ku on sitä muutenki paljon harjoteltu. Tanjan kanssa Labukka teki kanssa ihan täydellisen vaihdon, just oikeesta laukasta vasempaan. Tanjalla tuli vähemmän rikkeitä, mutta Tanja oli harjotellut radan huonosti ja siks Labukalla ja Tanjalla ei tullu hommat ihan oikeissa pisteissä, mut who cares, Tanja on nyt virallisesti helppo A ratsastaja, koska ne sai jotain 53 %, me saatiin Labukan kanssa jotain 54 %. Kun Tanja meni Labukalla niin en voinut olla ihailematta Labiliin kauneutta, se oli niin kaunis ja niin tosissaan. Se on radalla aivan ihana ja mulla luki papereissa jotenkin et vaikuttaa innokkaalta tai jotain ja se oli mun mielestä niin ihanaa, et se oli ihan intona. Se ois vaan halunnu vetää täysii ja vikan keskilaukkalävistäjän mä annoinkin sen vetää ihan täysii aattelin et ihan sama mitä paperiin tulee et ryntää jne, ei sil oo enää mitään väliä ku tehtiin niin paljon rikkeitä. Sit se tulee takas ihan muina naisina ja siirtyy tyylikkäästi raviin, on se vaan viisas heppa.

Locri the esteheppa yllätti ja oli radalla aivan super, se oli innokas ja hyvän tuntuinen. Riskeerasin vähän vikan keskilaukan ja Locsaus oli sitä mieltä et nyt ei mennä mitään ravia enää vaan täysii! Locrissa ja Labukassa on samaa se, et ne haluis aina mieluiten mennä täysii laukkaa ja esteitä ja kaikki muu on toisarvosta. Mutta tultiin Locsun kanssa tokaks prosenteilla about jotain 60 %. Labukan kanssa oltiin siis kolmansii, mut vaan kaks sijottu ku luokassa oli vaan viis ratsukkoo. Olin muuten harjotellut Locrin kanssa ehkä 10 minuuttia edellisellä viikolla, joten siihen nähden super. Mutta Locsu oli tosi hyvän tuntunen. Labi oli myös, mutta Labi on radalla ihan special, se tekee niin helposti rikkeitä ja mä en anna sen olla ja sitten se on jo nostanut ravista laukan tai jotain. Mun pitäs vaan istuu ja leijuu ja antaa sen olla. Mut aina mä oon jotain säätämässä. No harjotusta vaan, kyllä se siitä. Mua masensi meidän 54 % se oli just sellanen luku mikä me ansaittiin ja ekaks aattelin et en enää mee ata ja oon ihan huono jne, mut sit aattelin, et mun on pakko harjotella. Pakko mennä eteenpäin, ei voi vaan jäädä junnaa B:hen. Siis mennään varmasti uudestaankin A:han kunhan tulee sopivan helppo A ohjelma kuten toi kenttäkilpailuohjelma nro. 6. Okei ja sit Labukka on kuitenkin tätä nykyä the esteheppa joten ei se haittaa jos noi skolejutut ei mee ihan putkeen, mut ainakin me aiotaan jatkossakin yrittää vetää myös skolee. Labukan kanssa saa tosi hienoja skoleratoja, jos malttaa itse vaan olla ja antaa sen mennä. Tästä tuli taas romaani ja en tiiä jaksoko kukaan lukee alusta loppuun, no ei se mitään. Palaan taas pian blogin pariin! Morjens ja hyvää manantaita, viikon parasta päivää!

Tagit: Labi, Locri, Pia

Tämä artikkeli kirjoitettiin Maanantaina, Helmikuun 13. 2012 klo 11:46 luokkaan Petran blogi. Voit seurata artikkelin kommentteja RSS 2.0 virran avulla. Voit jättää kommentin, tai viitata artikkeliin omilta sivuiltasi.